tiistai 15. toukokuuta 2018

Otello, Maestro Verdin loistokas urahuipennus – pian taas Savonlinnassa… ja Moskovassakin! (Olli Tuunanen)

Kun Giuseppe Verdin uusi ooppera, Otello, sai kantaesityksensä Milanon Teatro alla Scalassa 5.2.1887, kohdistui siihen poikkeuksellisia ennakko-odotuksia. Olihan nimittäin niin, että Verdin, 1800-luvun italialaisen oopperan suurimman nimen, kansakunnan musiikillisen yhdistäjän ja osin jopa sen musiikillisen identiteetin luojan säveltäjäuran luultiin olevan ohi. Vuonna 1871 kantaesitetty Aida ja kolme vuotta myöhemmin valmistunut Requiem, sielunmessu, näyttivät jäävän säveltäjämestarin uran huipentumiksi. Verdi oli itsekin todennut toistuvasti, ettei uusia oopperoita olisi enää tulossa.

Jo kahdeksan vuotta ennen kyseistä ensi-iltaa Verdin pitkäaikainen kustantaja ja tukija Giulio Ricordi oli saattanut yhteen vanhan mestarin ja aiempien vuosikymmenien italialaisen oopperan ”nuoren vihaisen miehen” Arrigo Boiton, tavoitteenaan saada Boito kirjoittamaan libretto William Shakespearen näytelmään Othello, jonka Verdi säveltäisi oopperaksi. Vaikka Verdi kiinnostui ajatuksesta ja Boito kirjoitti librettonsa nopeasti, kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin säveltäminen toden teolla alkoi. Hieman katkonaisesti edennyt sävellystyö tapahtui lopulta vuosien 1884–86 välisenä ajanjaksona.

Vaikka ennakko-odotukset lienevät olleet liki kohtuuttomat, Otellon kantaesitys oli valtaisa menestys ja se arvioitiin välittömästi todelliseksi mestariteokseksi. Vierineet vuodet ja pitkä hiljaisuus olivat kuitenkin jättäneet jälkensä Verdin sävelkynään. Aiheeltaan ja perusjuoneltaan Otello oli tyypillinen italialaisen oopperan mustasukkaisuusdraama, mutta sävellyksellisesti se oli hieman uudentyyppistä Verdiä. 

Kaikki säveltäjälle tyypilliset musiikilliset elementit; laulajille kiitollisiksi kirjoitetut soolo-osuudet, hienot ensemblet, massiiviset kuoronumerot sekä rikas ja kekseliäs orkestrointi kuuluvat Otellon musiikissa edelleen, mutta mukana on aiempaan tuotantoon verrattuna yllättäviä sointuvaihdoksia monimutkaisten rytmikudosten kera. Poissa ovat säveltäjälle aiemmin tyypilliset ”irtonumeroaariat” ja niiden tilalla libreton tekstiä tiukasti myötäilevää draamankuljetusta. Otellosta ei siis välttämättä löydä La donna e mobilen tai Va pensieronkaltaisia mukaansatempaavia korvamatoja.

Sitä, miten paljon Verdin muuttunut musiikillinen ilmaisu sai vaikutteita Richard Wagnerin päättymättömän melodian periaatteista, on turha pohtia. Tosiasia kuitenkin on, että vielä yli seitsemänkymmentävuotiaana säveltäjämestari oli valmis kyseenalaistamaan aiemmat ilmaisutapansa ja muuttamaan niitä ajan hengen mukaisiksi. Erityisen kunnioitettavaa on se, että lopputulos ei kalpene Verdin aiempien mestariteosten rinnalla, pikemminkin päinvastoin: Otello on ehdottomasti italialaista musiikkidraamaa parhaimmillaan!

Savonlinnan Oopperajuhlien Otello-produktio on tuotettu yhteistyössä ranskalaisen Chorégies d'Orange –festivaalin kanssa. Tämä Nadine Duffautin ohjaus sai ensi-iltansa Orangessa kesällä 2014 ja Olavinlinnaan se siirtyi kaksi vuotta myöhemmin. Emmanuelle Favren särkynyttä peiliä (Otellon rikkoutuva mieli?) kuvaavat lavasteet, jotka toimivat myös videoprojisointipintoina sopivat mainiosti niin Orangen antiikkiseen roomalaisteatteriin kuin meidän keskiaikaiseen Olavinlinnaamme. Katia Duflot'n hienot silkkipuvut täydentävät pääosin harmaan eri sävyin rakennetun visuaalisen kokonaisuuden.

Merkittävän lisäarvon tämän vuoden Otello-produktioomme luo myös se tosiseikka, että Savonlinnan festivaalikauden päätyttyä, ja pienen hengähdyksen tuovan kesäloman jälkeen tuotanto viedään syyskuussa Moskovan Bolshoi-teatteriin, jossa Savonlinnan Oopperajuhlat tulee vierailemaan jo toista kertaa. Edellisen kerran moskovalaisille tarjottiin suomalaista nykyoopperaa Aulis Sallisen Ratsumiehen kera, mutta nyt ollaan ehkä vielä enemmän kansainvälisen mittapuuvertailun kohteena. Sallista ei oltu ennen Bolshoin lavalla kuultu, Verdiä kyllä. Todella mielenkiintoista on kokea, miten suomalais-ranskalainen tulkinta Bolshoin kriittiseen yleisöön puree.

Otellon mustasukkaisuusdraaman päätekijät Olavinlinnassa kesällä 2016: Tommi Hakala (Jago), Ekaterina Goncharova (Desdemona) ja Kristian Benedikt (Otello).
Olavinlinnan Otello-esitysten solistikaartista löytyy monia kiinnostavia nimiä; kolme esitystä nimiroolia laulava Aleksandrs Antonenko ehkä kaikkein kirkkaimpana tähtenä. Tämä latvialainen huipputenori on eittämättä eräs viime vuosien tunnustetuimmista Otelloista maailman suurilla oopperanäyttämöillä. Pauliina Linnosaaren Savonlinna-debyytti Desdemonan roolissa on ainakin itselleni eräs kesän suurimmista mielenkiinnon kohteista, Olavinlinnan lavalla aiemmin pääasiassa Mozart-rooleja laulaneen Tuomas Katajalan Cassio kiinnostaa myös kovasti. 

Solistien lisäksi monien huomio kohdistuu varmasti myös orkesterimonttuun ja siellä komennon Otello-iltoina ottavaan Hannu Lintuun. Sallisen Kullervon kapellimestarina hän sai orkesteristamme irti kiitettävästi eri sävyjä ja hurjaa iskukykyä. Mitä tapahtuu kun Linnun taiteilijatemperamentti kohtaa italialaisen romanttisen oopperataiteen mestarin viimeisen suuren draaman? Siinäpä kysymys, johon saadaan neljä vastausta heinäkuisessa Olavinlinnassa!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Faust – osa oopperahistoriaa ja nykypäivää, meillä ja muualla (Olli Tuunanen)


Vuonna 1859 kantaesitetty Charles Gounod’n Faust on ranskalaisen oopperakirjallisuuden merkkiteoksia, jolle saman kategorian oopperoista vetää suosiossa vertoja ehkä vain Georges Bizet’n Carmen. Faust on melko täydellinen esimerkki täysromanttisen tyylikauden oopperasta, niin musiikkinsa kuin librettonsakin osalta. Rakkautta, kolmiodraamaa, mustaa magiaa, yliluonnollisia ilmiötä ja jopa kauhuefektejä sisällään pitävä juoni kerrotaan upeiden aarioiden, hienojen ensemblejen, iskevien kuorokohtausten ja uhkean romanttisen orkesterisatsin kera. Faust on todellinen oopperanystävän herkkupala, joka sopii mainiosti myös ensi kertaa oopperaesitykseen tulijoille.

Gounod’n oopperan libretto pohjautuu Johann Wolfgang von Goethen kaksiosaisen runoelman (1808 ja 1832) ensimmäiseen osaan, mutta itse tarina sielunsa paholaiselle myyvästä tohtorista oli ollut merkittävä osa eurooppalaista kirjallisuutta jo 1500-luvun lopulta lähtien ja se on inspiroinut monipuolisesti eri taidemuotojen tekijöitä halki vuosisatojen. Pelkästään Faust-aiheisia musiikkiteoksia on sävelletty yli viisisataa ja oletettavasti tullaan tekemään tulevaisuudessa yhä lisää. Yli kuudenkymmenen oopperan joukossa Gounod’n Faust on ilman muuta se merkittävin, suosituin ja esitetyin. Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistossakin ollut Arrigo Boiton Mefistofele on esimerkki toisesta Faust-tulkinnasta.

Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistohistoriassa Faust on merkittävässä asemassa, olihan se ensimmäinen ei-suomalainen teos Oopperajuhlilla jo kesällä 1916. Teosvalinta ei ollut mikään ihme, Faustin Margareta oli eräs Aino Acktén tärkeimpiä menestysrooleja maailman oopperanäyttämöillä, Straussin Salomen ohella juuri se, jolla hän kansainvälisen maineensa saavutti.

Faustin näyttämökuva vuodelta 1916.
Kun Faustin uutta tulemista Savonlinnaan alettiin viime vuosituhannen viimeisinä vuosina suunnittelemaan, Oopperajuhlien tuolloinen taiteellinen johtaja Jorma Hynninen uskoi uuden produktion melko nuoren ja kokemattomankin oopperaohjaajan, Vilppu Kiljusen (s. 1960) käsiin. Vilppu oli jo työskennellyt Olavinlinnassa Kalle Holmbergin assistenttina v. 1995 Aulis Sallisen Palatsin kantaesitystä valmistettaessa ja ohjannut itse pari vuotta myöhemmin Retretin kalliosaliin niin ikään kantaesitetyn Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kiven, mutta silti Faustin tapaisen klassikon rakentaminen Olavinlinnan suurelle näyttämölle oli ohjaajalle todellinen näytön paikka.

Yhdessä lavastus- ja pukusuunnittelija Kimmo Viskarin sekä valaistussuunnitelija Ilkka Paloniemen kanssa kesäksi 1999 toteutettu tuotanto lunasti kaikki siihen kohdistuneet odotukset. Vilppu Kiljusen tulkinta Faustista todettiin tuolloin yleisesti erääksi Savonlinnan Oopperajuhlien ”kaikkien aikojen” produktioksi ja sitä esitettiin ensi-iltakautensa lisäksi menestyksekkäästi myös kesinä 2000 ja 2002. Tänä vuonna samainen Faust tekee paluun Olavinlinnan näyttämölle ja odotukset ovat vähintäänkin yhtä suuret kuin yhdeksäntoista vuotta sitten. Produktion kiitetty ja ylistetty visuaalisuus saanee vielä lisäulottuvuuksia vuosien varrella kehittyneen ja meilläkin käyttöönotetun valaistustekniikan myötä.

Oopperan keskeisin rooli on ilman muuta Margareta, eikä olekaan ihme, että varsinkin saksalaisessa oopperakulttuurissa teos tunnetaan myös tällä nimellä. Itse asiassa meillä Savonlinnassakin käytettävän orkesterimateriaalin kaikkien stemmojen kansilehdellä lukee MARGARETE (Faust). Margareta lienee eräs sopraanoiden toiverooleista; huippusuositun ”Jalokiviaarian” lisäksi teos pitää sisällään paljon muutakin kiitollista laulettavaa ja rooli on myös näyttämötulkinnallisesti äärimmäisen kiinnostava kokonaisuus.

Tähän asti Olavinlinnan yleisöä on hemmoteltu upeilla Margareta-tulkinnoilla. Se ihan ensimmäinen Margareta oli luonnollisesti Aino Ackté itse, ja hänen jälkeensä roolia ovat laulaneet Soile Isokoski, Nina Stemme ja Helena Juntunen. Ne, jotka Isokoskea ja Stemmeä vajaa kaksikymmentä vuotta sitten Olavinlinnassa kuulivat, voivat vain onnitella itseään, tuon jälkeenhän kumpaakaan upean kansainvälisen kärriäärin luonutta sopraanotähteä ei Savonlinnassa ole oopperarooleissa kuultu. Helena Juntuselle Olavinlinnan Margareta oli puolestaan todellinen ponnahduslauta kansainväliselle solistiuralle. Samassa v. 2002 produktiossa Valentinin roolissa debytoi myös nuori Tommi Hakala.

Faust 1916. Aino Ackté (Margareta), Wäinö Sola (Faust) ja Eino Rautavaara (Mefisto).
Faust 1999. Jianyi Zhang (Faust) ja Soile Isokoski (Margareta).
Margareta v. 2000, Nina Stemme
Margareta v. 2002, Helena Juntunen

Valentin v. 2002, Tommi Hakala
Tänä vuonna Margaretan vaativaa, mutta taitavalle laulajalle niin kiitollista roolia Olavinlinnassa tulkitsevat Marjukka Tepponen ja Tuuli Takala, jotka varmasti molemmat vievät jo reilun sadan vuoden mittaista Olavinlinnan Margareta-perinnettä uljaasti eteenpäin. Myös muiden roolien osalta taiteellinen johtajamme Jorma Silvasti on kiinnityksissään tehnyt hienoa työtä. Jesus Garcia ja Diego Silva teoksen nimiroolissa edustavat tämänvuotisen produktion solistikaartin kansainvälisyyttä, mutta muuten roolit on miehitetty kotimaisin huippuvoimin: Ville Rusanen Valentinina, Petri Lindroos ja Tuomas Pursio Mefistona, Jussi Merikanto Wagnerina, Olavinlinna-debytantti Erica Back Siebelinä sekä Tiina Penttinen Marthana täydentävät tämän takuuvarman solistiryhmän; sellaisen, josta mikä tahansa oopperatalo tai –festivaali voisi olla ylpeä!

Kaikista upeista solisteistamme huolimatta oma kiinnostukseni kohdistuu ehkä ennen muuta orkesterimonttuun. On todella mielenkiintoista kuulla, kun ranskalaismaestro Philippe Auguin johtaa Olavinlinnassa ensimmäistä kertaa ranskankielisen oopperan. Siitä lähtien, kun edellinen taiteellinen johtajamme Jari Hämäläinen kiinnitti Auguinin Savonlinnaan ensimmäisen kerran kesäksi 2009 johtamaan Boiton Mefistofelea (!), hän on ollut meillä lähes jokakesäinen taitelijavieras ja vakuuttanut ammattitaidollaan niin tekijät (solistit, kuoro ja orkesteri) kuin yleisönkin. Tässä on todellinen oopperakapellimestari, joka on jo vuosikymmenien ajan työskennellyt säännöllisesti merkittävillä oopperanäyttämöillä ympäri maailmaa. Kuuntele Philippe Auguinin Faust-mietteitä tästä.

Itse olin kesällä 1999 kuorolaisena mukana toteuttamassa Faustin jälleensyntymistä Olavinlinnan lavalle ja tuo kokemus oli monellakin tapaa todella mieleenpainuva. Hieman jännittyneenäkin odotan kesän harjoitusten alkua ja etenemistä kohti ensi-iltaa, kun joudun/pääsen nyt tarkastelemaan saman produktion valmistumista kokonaan toisenlaisesta näkövinkkelistä. Vieläkö Faustin vetovoima on entisellään? Vastauksen tulemme saamaan viimeistään 11. heinäkuuta alkaen, jolloin Faustin esitykset Olavinlinnassa alkavat. Yhteensä viisi mahdollisuutta kokea tämä oopperakirjallisuuden merkkiteos siellä, missä ooppera kuulostaa aina parhaimmalta. Tervetuloa mukaan!