Esiintymispaikkana Olavinlinna on jokaiselle erityislaatuinen, mutta minulle suomalaisena laulajana se on paikka, jossa haluaisin ainakin kerran päästä esittämään omat unelmaroolini. Näitä rooleja listallani ovat olleet tähän mennessä Verdin Don Carlon Filippo II sekä Puccinin Toscan Scarpia. Viime viikkojen kokemusten myötä olen tuolle "unelmien roolilistalle" lisännyt kolmannen roolin eli Verdin Attilan nimiroolin. Kyseinen rooli on minulla juuri työn alla Seattlen oopperassa ja olen törmännyt harjoituksen aikana taas kerran legendaarisen suomalaisen laulajan nimeen, joka on tälläkin kertaa Martti Talvela. Vastanäyttelijäni sopraano Susan Neves muisteli yhteistä Valkyyrian produktiota, jonka hän oli Martin kanssa tehnyt Chicagon oopperassa 80-luvulla. Hän mainitsi myös, että Martti kertoi tuolloin auliisti suomalaisesta oopperamaailmasta ja erityisesti Savonlinnan kansainvälisistä oopperajuhlista.
Laulajalle ideaali tilanne on se, kun kaikki sujuu lavalla refleksinomaisesti. Valitettavasti toisinaan laulajat kärsivät refluksinomaisista päivistä. Minulle tämä on tuonut viimeisen kahden viikon aikana tuplamäärän töitä, koska kollegani, joka tekee kanssani samaa roolia, on sairastanut refluksitautia. Refluksissa on kyse mahalaukun sisällön noususta ruokatorveen, joka laulajalla kirjaimellisesti polttaa äänen karheaksi. Sen verran olen viisastunut vuoden 2008 oopperajuhlilla esitetyn Boiton Mefistofeleen ajoista, että olen oppinut pääroolissa ollessani välillä myös hieman säästelemään ääntäni markkeeraamalla joitakin harjoituksia. Tuona kesänä muistan laulaneeni täyteen ääneen kolme harjoitusta peräkkäisinä päivinä maanantaista keskiviikkoon sekä ensi-illan perjantaina. Kyseessä on kaiken lisäksi ehkä koko oopperakirjallisuuden vaikein bassorooli. Ensi-iltaa edeltäneenä torstaina olin vielä Aarno Cronvallin vieraana puistoaamussa laulamassa kaksi aariaa.
Tuolloin olin vielä nuoruuden innolla hullu ja rohkea. Hulluus tuskin lähtee minusta koskaan kokonaan pois, mutta nykyään se on onneksi enemmän positiivista hulluutta. Kokemus on rauhoittanut miestä, joka tekee kyllä edelleenkin virheitä, mutta myöskin oppii niistä virheistään.
