maanantai 23. heinäkuuta 2012

Verkon Vapaa tahto (Päivi Salmi)

Suuri seikkailu Free Willin parissa alkaa olla tältä erää kalkkiviivoilla. Maailman ensimmäinen verkossa synnytetty yhteisöooppera Free Will (Vapaa tahto) on nyt valmis ja esitetty yleisölle ensimmäisen kerran. Ja yleisö tykkäsi: esitys 21.7. sai tämän kesän pisimmät ja hurjimmat aplodit Olavinlinnassa. Okei, olihan se kansaa kosiskeleva ja miksi ei olisi? Olihan se kansan itsensä tekemä.
 
Free Will -oopperan visuaalista ilotulitusta ensi-illassa 21.7.2012.
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ja Kuopion sinfoniaorkesteri, solistit, kapellimestari, ohjaaja ja koko muu tuotannon ammattilaistiimi tekivät esityksestä huikean kokemuksen yleisölle. Mutta kaiken hehkutuksen ja selkään taputtamisen ohella kuuluu myös kritiikkiä. Lippuja ensi-iltaan jäi myymättä ja soraääniä kuuluu Free Willin taiteellisesta tasosta. Oopperakriitikot ovat kirjoittaneet mm. seuraavaa:

’Esitys oli viihdyttävää ja näyttävää musiikkiteatteria. Se käytti kekseliäästi koko linnanpihaa, otti yleisön mukaan tuomalla sille ilmapalloja ja etsimällä pelastajat yleisön joukosta. Visualisointiin oli saatu yhteisöltä raikkaita ideoita. Visuaalinen yllätyksellisyys lienee nettitekemisen parasta antia. Emme kuulleet suurta, sydäntä särkevää tai sielua puhdistavaa musiikkia, vaan mukavaa käyttömusiikkia, josta moni pätkä muistutti jotain tuttua. Suurimman ilon hetkenä soi aito Mozart, Jupiter-sinfonia.’ Itä-Savo 22.7.

Mutta kuinka moni todellisuudessa edes odotti, että amatöörien käsikirjoittama ja säveltämä ooppera voisi nousta ammattimaisen oopperan tekemisen tasolle? Huolimatta siitä, että sen sitten lopulta esittävät vankat oopperan ammattilaiset. Ja pyrittiinkö tässä projektissa edes siihen? Suoraan voi vastata että ei tietenkään. Koko projektin ansiot ovat muualla.

Nähtäväksi jää onnistuimmeko sitouttamaan uusia kohderyhmiä oopperan ystäviksi ja avaamaan heille oopperan tekemisen saloja . Tämä oli yksi projektin keskeisistä tavoitteista ja sen mittaaminen on mahdotonta lyhyellä aikavälillä. Free Willin yleisöä silmämääräisesti tarkastellessa pystyi kyllä jo tekemään huomion, että yleisö muistutti paljon enemmän sitä väkeä, joka kävi Apocalyptican konsertissa kuin keskimääräistä Oopperajuhlien kävijää.

Sen me jo tiedämme, että olemme nostaneet Savonlinnan Oopperajuhlien profiilia ennakkoluulottomana uusien toimintamallien kokeilijana aivan uudelle tasolle. Ja myös onnistuneet saamaan tämän viestin läpi kansainvälisessä mediassa ja oopperamaailmassa. Nämä olivat toinen ja kolmas keskeinen projektin tavoite. Projektiryhmän, ns. heimoneuvoston jäsenet, ovat tunteneet olonsa kansainvälisiksi julkkiksiksi, sen verran paljon haastatteluja olemme viime viikkoina antaneet niin suomalaiselle kuin kansainvälisellekin medialle.  Omat kasvot ja nimi ovat näkyneet painetussa lehdessä, televisiossa ja medioiden nettisivuilla.
  
Opera by You -yhteisön jäseniä Savonlinnassa 21.7. Vasemmalta Kela Ruuskanen (FIN),
Enrico De Zottis (ITA), Phillip Wayne (USA), Heli Nevakare (FIN) ja Nancy Jean Somerville (USA)

Saimme Free Willin ensi-iltaan vieraaksemme myös Opera by You –yhteisön jäseniä. Yhteisöläisiä saapui mm. Yhdysvalloista, Suomesta, Espanjasta ja Italiasta. Kokemus yhteisössä sekä ensi-illassa oli jokaiselle ainutkertainen, toistaen yhden yhteisöläisen, Antti Wiion, sanoja:  ’En olisi koskaan voinut kuvitella, että minun, tietotekniikan insinöörin, osittain säveltämä musiikki voisi soida Savonlinnan Oopperajuhlilla’. Yksi yhteisöläinen, Free Willin synopsiksen eli juonen isä, italialainen Graziano Gallo, palkittiin Jorma Ollila -innovaatiopalkinnolla.
  
Kuvassa kaksi Free Willin ’isää’ oopperanjohtaja Jan Hultin,
jonka visioon projekti pohjautui ja synopsiksen isä Graziano Gallo (ITA).
 
Projektin kulkua, vaiheita ja tuloksia voi selailla osoitteessa operabyyou.com , jonne saadaan myös pikapuoliin nauhoite Free Will –oopperan ensi-illan streaminglähetyksestä. Käykääpä kurkkaamassa miltä kuulostaa ja näyttää maailman ensimmäinen yhteisöooppera. Ja antakaa kommentteja. Sana on vapaa tai kuten Free Will -ooppera julistaa: WE ARE THE ONES WHO DECIDE.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Uneton Savonlinnassa (Mika Kares)

  Taiteilijan mieliala on kummallista sorttia ja niin kovin häilyväinen. Kysymys on monesti siitä, miten kukin meistä reagoi ulkoisiin paineisiin ennen esitystä, esitystilanteessa sekä esitysten jälkeen. Ideaali tilanne on tietysti se, että voisi mennä jokaiseen esitykseen rennon itsevarmana nauttimaan esiintymisestä sekä inspiroitua aina uudelleen tekemään rohkeampia ratkaisuja ja uskaltaa tarttua hetkeen. Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Paineet ovat aina läsnä, oli tekijänä sitten kokenut kehäkettu tai kokematon tulokas. Ihmisen aivot ovat tuntuvat omaavan rajattoman kyvyn käydä läpi asioita, luoda uhkakuvia ja tehdä suunnitelmia etukäteen siitä, miten kaikesta selviäisi parhain päin. 

Me laulajat olemme myös hyvin taikauskoista porukkaa. Tällä alalla voi törmätä mitä ihmeellisempiin tapoihin valmistautua itse esitykseen. Toinen lämmittelee kaksi tuntia ja toinen kaksi sekuntia. Lämmittely voi olla kaavamaista tai täysin päivän fiiliksen mukaan tapahtuvaa lauleskelua. Joku meistä vannoo päiväunien nimeen ja toinen taas väittää, ettei ikinä saisi itseään hereille ajoissa päiväunien jäljiltä. Kaiken tämän jälkeen ne ensimmäiset hetket lavalle astellessa, ovat aina kuitenkin kuin hyppy tuntemattomaan. On olemassa mielikuva siitä, miten kaiken pitäisi mennä ja miten kaikki on harjoiteltu, mutta kuitenkaan täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä yllätyksiä kulloinkin voi tulla vastaan. 

Kaiken lisäksi kyseessä on niin henkilökohtainen asia, että sitä harvemmin pystyy yleisöön tekemäänsä vaikusta kovin objektiivisesti arvioimaan . Niin monesti tuntee itse kaiken menneen nappiin ja saa taasen huomata, että se kokemus olikin jäänyt liiaksi omalle itselleen. Toisinaan taas itsestä äärimmäisen vaikealta ja jähmeältä tuntunut esitys on juuri se, joka on vaikuttanut yleisöön parhaiten. Vaikka lavalta poistuessaan olisi "maansa myynyt" olo, niin kuitenkin lopulta yleisön mielipide on se, mikä ratkaisee.  

Jotkut esitykset ovat myös henkilökohtaisella tasolla merkityksellisempiä kuin toiset. Totuus vain yksinkertaisesti on näin, vaikka kuinka kaunopuheisesti aina hoetaan sitä, että taiteilijalle jokainen esitys on yhtä tärkeä. Jokainen taiteilija on kuitenkin pohjimmiltaan inhimillinen ja ajatteleva olento. Itselleni henkilökohtaisesti eilinen Savonlinnan oopperajuhlien  100-vuotis gaala oli ISO juttu. Se oli iso juttu ennen kaikkea jo senkin takia, että kyse on niin tärkeästä foorumista koko suomalaiselle oopperamaailmalle. Huomasin eilen jännityksen ja henkisen paineen takia tarttuvani liikaa pieniin asioihin. Tuntui, kuin minuun olisi iskenyt saman päivän aikana kaikki hengitystiesairaudet allergiasta nuhan kautta astmaan. Oli pölyä Olavinlinnassa, huonosti nukuttua yötä, väärää ruokavaliota ja tuntui, että pienikin arkirutiiniin kuuluva ponnistus tuntui ylitsekäymättömältä. Kaikki oli kuitenkin vain oman mieleni tuotetta, jolle tällainen paine oli taas uudenlainen, eikä siksi valmista käyttäytymismallia sen varalle ollut. 

Heti omien esitysteni jälkeen oli olo, että kaikki meni huonosti. Istuin hetken ihan itsekseni linnan muurien suojassa ja on se kumma, miten syvään hengittäminen muutaman minuutin ajan tekee ihmeitä. Tajusin, etten oikeammin muista juuri mitään koko esiintymisestä ja perustin oman mielipiteeni asioihin, joita ei ollut edes olemassa. Sain todella mahtavasti tukea tekstiviestein sekä "face to face" esityksen jälkeen. Kello on nyt 5.17 aamulla ja konsertin päättymisestä on kulunut kuutisen tuntia. Vihdoin lataukseni on purkautunut ja olen valmis siirtymään unien maailmaan. Ilta oli upea ja Savonlinnan oopperajuhlat sai arvoisensa juhlat sekä upean startin tämänvuotiseen festivaalikauteen. Lyhyiden unien jälkeen minun työni jatkuu jo kello 10 aamulla Taikahuilun orkesteriharjoituksen merkeissä. The Show Must Go On!