Aulis Sallisen Kullervo-oopperaansa varten kirjoittama libretto on
synkkä ja ahdistava; tarina, jossa kosto ja väkivalta ovat läsnä ensimmäisestä
kohtauksesta viimeiseen. Taitavan näyttämömusiikintekijän vaistolla ja
ammattitaidolla Sallinen rakentaa myös teoksen äänimaiseman tarinaa
vastaavaksi. Musiikki on usein todella rajua ja äänekästä, hiljaisemmat ja pehmeämmät sävyt
ovat surun täyttämiä kyynelvirtoja. Vähäiset humoristiset jaksot ovat
nekin rujoja, groteskeja ja väkivaltaisia.
Kosto ja väkivalta saavat huipennuksensa Kullervo-oopperan toisessa näytöksessä. |
Moni on todennut Kullervon tarinan kertovan jotain olennaista
suomalaisuudesta, meidän synkkyydestämme ja sulkeutuneisuudestamme ja
harmitellut sitä, millaisen kuvan se meistä antaa ulkomaalaiselle. Tosiasiassa
Kullervo ei kuitenkaan kerro pelkästään suomalaisuudesta; se kertoo jotain
olennaista ihmisestä, kansallisuudesta tai rodusta riippumatta ja se on
kiusallisen ajankohtainen tänäkin päivänä.
Kullervo-oopperan tapahtumia eletään tosi elämässä tälläkin
hetkellä ympäri maailmaa. Vasta viime viikolla uutisoitiin suomalaisessa
mediassa kotimaahansa palautetun, Suomesta turvapaikkaa hakeneen afganistanilaisnuorukaisen
tarinaa, jossa oli hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä Kullervon tarinan
kanssa. Hän on orpo, ja hänen ainoat
lähisukulaisensa ovat velipuolet, jotka myivät hänet paimeneksi. Nuoren miehen
mukaan velipuolet etsivät tilaisuutta vahingoittaa häntä maakiistan vuoksi.
Nämä haluavat saada hänen isältään perimänsä maat haltuunsa. Tapahtumasta
uutisoineen toimittajan mukaan maakiistat ovat yleisiä Afganistanissa, eikä ole
epätavallista, että ne päättyvät verisesti.
Voiko siis olla ajankohtaisempaa oopperalibrettoa kuin Sallisen
Kullervo? Tämä väkivallan ja pakolaisaaltojen maailma näyttää olevan täynnä
erirotuisia ja –kulttuuritaustaisia kullervoita. Näitä maailman viskomia nuoria
miehiä ja naisia, joista tulee murhaajia olosuhteiden pakosta. Sallisen
librettoteksti on täynnä lauseita, jotka hämmästyttävän tarkasti avaavat
äärimmäisiin tekoihin ajautuvien ihmisten taustaa ja valintoja.
Ensimmäisten laulamisensa repliikkiensä myötä Kullervo kertoo ”vihaavansa tätä elämää niin
paljon, että jonkun on siitä maksettava.”
Äidin
kommentti ensimmäisen näytöksen lopussa on myös niin paljon puhuva: ”Kuinka sinusta olisi voinut tulla
hyvä pahassa maailmassa.”
Tämän päivän näkökulmasta ehkä hyytävimmät sanat ovat ne ihan viimeiset:
”Väsyttää.
Murhamiestä väsyttää. Tuli ottaa minut, se on viileä, se on lempeä. Pelkäänkö
minä kuolla? Ei se voi olla elämää pahempi. Sellainen oli maailma minulle.” Voiko olla selkeämpää itsemurhapommittajan testamenttia kuin tämä…?
Ville Rusanen tekee riipaisevan roolityön Kullervona. |
Kullervo on teos, joka jokaisen nykyihmisen pitäisi kuulla, nähdä
ja kokea. Erityisen palkitsevaa tämä on Olavinlinnassa, sen ainutlaatuisessa
akustiikassa, Kari Heiskasen johtaman tuotantoryhmän ilmaisurikas produktio vastaanottaen. Kullervo on eittämättä lunastanut paikkansa Savonlinnan Oopperajuhlien
historian "kaikkien aikojen" -tuotantojen joukossa. Jo ensimmäisenä
kesänään, kolme vuotta sitten kyseessä oli huippuproduktio, mutta uusi
harjoitusprosessi uusien solistien kera on vain jatkojalostanut ja syventänyt tuotantoryhmän
tulkintaa. Lopputuloksena on vatsanpohjaa kouraiseva, riipaiseva reilu
kolmituntinen matka ihmismielen synkimpiin sopukoihin. Ei helppo kokemus, mutta
silti ehdottomasti kokemisen arvoinen!
Aulis Sallisen Kullervo-ooppera enää kaksi kertaa Olavinlinnan
lavalla tänä kesänä: ke 12.7. ja ma 17.7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti